 |
| Yrjö Jylhäsaari varusmiehenä vuonna1924 |
Äitini Raili on kirjannut muistojaan kyseisestä päivästä vuonna 1994:
"Olin 8-vuotias ja lastenkaitsijana kotona, yksin hoitamassa 4-, 2- ja 1/2-vuotiaita sisariani, kun sireeni ulvoi ensimmäistä ilmahälytystä Porissa 30.11. iltapäivällä, talvisodan alkamispäivänä. Äiti oli asioimassa keskikaupungilla, isä töissä, vuotta nuorempi veljeni jossain ulkona. Se oli sodan ensimmäinen kauhukokemus. Liikekannallepanon aikana meille lapsillekin oli kerrottu mahdollinen sodan syttyminen ja annettu yksinkertaisia neuvoja suojautumisen varalle. Tositilanne tuntui kuitenkin liialta. - "Pommeja ja kaasua", ajattelin, ennenkuin vanhempani ehtisivät tulla. Kokosin sisareni suojaan uuninnurkkaan. Onneksi äiti tuli suhteellisen pian. Pommejakaan ei vielä silloin pudotettu ja hälytys päättyi ehkä tunnin sisällä." "...." " Illankorvassa 35-vuotiaalle isälleni tuotiin käsky esikunnasta. Aikaa oli kaksi tuntia." "...." Hän lähti pimennettyyn kaupunkiin, jatkaakseen ensimmäisten mukana rintamalle tietoisena siitä, että lähtö voi olla viimeinen."
Talvisodan ensimmäisen päivän hälytyksen, joka tuotti äidilleni sodan ensimmäiset kauhukokemukset, on täytynyt olla aiheeton, koska Porin talvisodan aikaisen väestössuojelupäällikön Kurt K. Karlssonin mukaan ensimmäinen todellinen hälytys tuli vasta seuraavana päivänä. Joulukuun ensimmäisenä päivänä nimittäin Mäntyluodon yllä todettiin vieraita koneita, mutta ne eivät kuitenkaan pommittaneet kyseistä satama-aluetta.
Lähde
Kurt K. Karlsson: Pori sodan varjossa. Väestönsuojelupäällikön muistelmia, Pori 1983.
